Nyt aattelin nopeest tulla heittelee kuulumisii ku en oo taas aikoihin kirjotellu. (Alle 50 päivää muuten että oon taas aiheuttamassa kaaosta Suomen maaperällä!!) Ja tässä taas sivussa pari kuvaa jotka ei liity aiheeseen mut koska kuvattomat postaukset on kuivia.

Voisin ihan tähän alkuun listata mun viimeaikaisia saavutuksiani. Eilen oli dia de alegria eli ilon päivä, koska aamulla pukeutuessani huomasin, että ainoot farkut, jotka toin Suomesta, ja joista lihoin ulos ekojen kuukausien aikana, mahtuu mulle taas. En oo ollu millään tietoisella laihiksella ja esim. viime aikoina oon mielestäni syönyt enemmän kuin koskaan mutta ei haittaa. :) Eilen myös kasvatin mun kynsilakkakokoelmaani, niitä on nyt 41, ja koko elämäni aikana tätä ennen oon omistanu ehkä kymmenen pulloa. Mut ei niitä voi vastustaa ku ne on nii halpoja! Käytiin tossa taannoin Sao Roquessa ja sain suuren kunnian. 1,5v hostsiskontyttöni Sofia päätti alkaa kutsua mua nimellä vovo, eli mummi. Se toi suurta iloa mieleen. Ja oon muuten lähentyny tosi paljon pain kanssa, ja suhteet mun hostsiskoon ja maeen on parantunu myös jonki verran!!! Onneks loppuu kohden on helpottunu ni ei varmaa tarvii lähtee täält tuntien niin suurta katkeruutta.... Olen myös hoitanut raha-asiani fiksusti, nimittäin pai antaa mul aina rahaa jos lähen yksin, siis ilman rhssää ulos kavereitten kanssa. Se antaa mul yleensä 20 realii josta käytän jonku muutaman lantin, ja koska se ei halua rahoja takaisin, jään voitolle. Ja koska täällähän käy postitoimistossa pelkästää käteinen ni nyt ku mulla on sitä oikee kunnolla ni ens viikon aikana viimeistään pitäis saada kirjeet ja kortit postiin!! Oon myös menestynyt koulussa. Arvosteluasteikko on 1-10 ja yleensä vetelen sellasii 0-1 pistettä, mutta viime äikänkokeesta sain 3,5, josta meijän opettaja jaksaa onnitella mua joka tunti, koska luokallani on siis henkilöitä jotka vetelevät nollia portugalista. En ymmärrä et miten se on mahollista, koska tehtävät on luokkaa "kuinka monta tavua on sanassa" ja "mikä on sanan
amado juuri". Suomessakin ihan sama taso tehtävissä abivuonna! Yleensä oon tosiaan piirrellyt kauniita hymynaamoja mun kokeisiin, mut viime matikankokeessa tylsä opettaja sanoi, et en saa tehä niin enää, vaa mun pitää jättää tehtävä valkoseksi. Aha.
Väitin, ettei mul ollu kuvia mun Kesha-meikistä, mut se oli vale, joten tähän väliin tää taidokas yritykseni. :-D Mun oli tarkotus taiteilla jotain hienompaa mut aika ja ideat loppu kesken.
Oon nyt ollu yksin kotona koko päivän (paitsi olin tietysti koulussa koska
olen mallioppilas sosiaalinen elämäni on siellä), ku Júlia ja mae on ollu Baurussa tekemäs jotain bisneksii ja pai töissä ja ties missä, mut ei haittaa, oon kerranki käyttäny aikaani mielestäni suht hyödyllisesti. Ainakin hyödyllisemmi ku nää muutamat viime päivät mitä oon viettäny käytännössä yksin hehe.... Kävin tossa ettimässä jotain kivaa valkosta paitaa lauantaiks ku on white party, mut yllättäen ei löytynyt tietenkään. Vai se fude Bebedouro :( Sen lisäks kiertelin tuolla noin ku en jaksanu vaa löhötä kotona. Pääsin kotiin ni aattelin et hei vihdoin voisin juosta rappusia, ja ryhdyin tuumasta toimeen josta seuraus oli välitön kuolema. Jee. Voisi toki harrastaa useemmin että kunto vähän kohenis mut on joku merkki et mul tuli oikeen jalan isovarpaan viereiseen varpaaseen mustelma lenkkareista. Tai luulisin et se on mustelma, en tiedä, mut joka tapauksessa estää mua tekemästä sitä uudestaan. Harmi. Tänään oon myös tehnyt naminamimikronuudelia (jo kolmas päivä peräkkäin, voisi ehkä vaihdella mut se on nii hyvää!!!), hoivannut vähän kuivahtamaan päässeitä brassi-ihmissuhteita josta olen muito feliz ja heitin tossa just myös hiusvärin päähän. Oon kuollut kateellisuudesta Elinalle, joka palas just Amazoniseikkailulta, ja toki vähä harmittaa että en päässyt vilistämään viidakoihin, mut ei mitenkään ylitsepääsemättömästi. Mut siinä kai se päivä pähkinänkuoressa.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Painun pesemään tän hiusvärin joka on ollut päässäni jo hippasen liikaa. Sen jälkee käväsen varmaa Grilo'sissa (tommonen voileipä/herkkukärry tossa tien toisella puolella) hakemassa krepen tai churron koska nälkä ei oo eli sandwichii en ala ostelee, mutta herkut maistuu aina. Muuten en menisi mutku pai antoi mulle taas sen kakskymppii ni en kehtaa taas vaa säästää kaikkea, joten 2,50 realia maksava krepe kompensoi. Sitten voisin jatkaa rentouttavaa vapaailtaani kasvonaamion merkeissä. Vaihtarielämä on niiiiin rankkaa. Huomen on muuten trote teemalla pyjamat, mut palailen sen merkeissä sit myöhemmin! Tässä tekstissä ei oo päätä eikä häntää joten paras varmaan lopettaa tän rönsyilevän ajatusoksennuksen tuotto ja kipittää sinne suihkuun. Beijos e abraços meus queridos! ♥